Hämeenkadusta joukkoliikennekatu

Keskiviikkona 9.5. Tampereen kaupungin sivuilla oli kaupungin liikenneverkon kehittämisen kannalta hieno uutinen: Hämeenkatu muutetaan vaiheittain joukkoliikennekaduksi. Yleissuunnitelmaluonnoksessa esitetään aluksi Hämeenkadulle yksisuuntaisia pyöräteitä molemmille reunoille ja liikennevalojen korvaamista leveillä keskisaarekkeilla Hatanpään valtatien ja Rautatienkadun välisellä osuudella.
Esitetyt muutokset vaikuttavat mainoilta, mutta aikataulu on tuskaisen hidas. Edellä mainittu Hämeenkadun itäpään remontti on ajoitettu vuosien 2012-2020 väliselle ajalle. Suunnitelman mukaan koko Hämeenkatu olisi joukkoliikenteen, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden pääkatuna vuoteen 2030 mennessä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Aamulehti uutisoi aiheesta tavanomaiseen tapaansa otsikoilla "Hämeenkatu tulevaisuudessa: bussit matelevat ja jalankulkijat puikkelehtivat seassa", "Hämeenkadun suunnitelma kiihdyttää:  Puretaan keskusta ja puita tilalle" ja "Suunnitelma: Bussiterminaali Keskustorilta Koskipuistoon - Hämeenkatu vain joukkoliikenteelle". Mielenterveys meinasi mennä kun erehdyin lukemaan uutisten kommentteja siitä miten Viistokatu pitää saada takaisin, miten keskusta kuolee kun ei pääse Hämeenkadulla ajamaan omalla autolla ja miten koko suunnitelma on pysäköintilaitoksen juoni, ja niin edelleen.

Kyseessä on yleissuunnitelmaluonnos, joka tekniseltä kannalta tarkoittaa sitä, että jos tienrakennushanke jaetaan neljään eri askeleeseen (tarveselvitys, yleissunnittelu, tiesuunnittelu ja toteutus), niin vaiheiden kannalta hanke on suurin piirtein toisella askeleella. Mukaillen Johdanto rakennustuotantoon ja -talouteen kurssin antimia ja Liikenneviraston dokumentteja, tienrakennushanke voidaan nähdä seuraavanlaisena prosessina:

Tarveselvitys- ja esisuunnitteluvaiheessa arvioidaan hankkeen tarpeellisuutta, kiireellisyyttä ja tavoitteita. Jos tässä vaiheessa tien rakentaminen tai parantaminen nähdään tarpeelliseksi, saadaan aikaan hankepäätös. Kun hankepäätös on tehty, siirrytään yleissuunnitteluun.

Yleissuunnitteluvaiheessa selvitetään nykyisen tien (tai sen puutteen) aiheuttamat ongelmat ja miten ongelmista päästään eroon. Yleissuunnitelma sisältää kustannusarvion sekä tiedon tien yleispiirteisestä sijainnista, teknisistä ja toiminnallisista ratkaisuista ja vaikutuksista liikenneoloihin ja liikenneturvallisuuteen. Hyväksytystä tien yleissuunnitelmasta tehdään toimenpidepäätös. Yleissuunnitteluvaihe on lopputulokseen vaikuttamisen kannalta merkittävin vaihe.

Toimenpidepäätöksen jälkeen aloitetaan tiesuunnittelu, jolloin tie ja tiealueet suunnitellaan yksityiskohtaisesti perustuen yleissuunnitelman tietoihin. Tuloksena on tiesuunnitelma.

Lopulta toteutusvaiheessa tehdään rakennussuunnittelu ja itse tien rakentaminen.

Tarkemmin suomalaisesta tien suunnittelusta ja rakentamisesta voi lukea muun muassa Liikenneviraston Tiesuunnittelun kulku -julkaisusta.

Valokuvasuunnistus ja pyöräilyn hankaluudet

Otsikosta huolimatta tässä postauksessa ei valokuvia ole. Edellisessä postauksessa mainitsin viimeisenä juuri alkaneesta kansallisesta pyöräilyviikosta, jonka aikana eri puolella Suomea järjestetään erilaisia pyöräilytapahtumia. Tampereella järjestettiin tänään sunnuntaina valokuvasuunnistus, jonka tarkoituksena oli navigoida annettujenkuvien perusteella itsensä seitsemälle eri rastille ympäri kaupunkia. Kilpailulomake on nähtävillä muun muassa Bike Seasons -blogin kautta.

Suunnistuskierroksen pituudeksi oli järjestäjien puolesta arvioitu 18 kilometriä, mutta kun lähdimme noin 2-3 hengen ryhmässä Hervannasta, teimme suunnistuskierroksen ja kävimme vielä Pirkkalan Verkkokauppa.comissa ja palasimme Hervantaan Vuoreksen läpi, niin minun mittariini oli kertynyt matkaa hieman yli 43 kilometriä, mikä lienee aivan tarpeeksi sunnutaipyöräilyä yhdelle sunnuntaille. Lisäksi sää oli mitä mainioin, tiet olivat kuivia, keväistä lämpöä oli ilmassa hieman yli 10 asteen verran ja aurinko pilkahteli esiin ajoittain pilvien lomasta.

Pyöräilyviikon alla Aamulehti uutisoi: Usko tai älä: "Tampereesta tulossa erinomainen pyöräilykaupunki". Uutisessa on julkaistu kymmenen kohdan lista siitä mitä Tampereen kaupunki tekee tänä vuonna pyöräilyn edistämiseksi. Lista on lupaava, mutta toivottavaa olisi että kaupunki pitäisi vastaavaa vauhtia yllä jatkossakin.

Aiheeseen hieman liittyen yksi jokakeväinen ongelma kaupungeissa koirankakkojen lisäksi on pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden tietämättömyys siitä kuka saa mennä ensin missäkin tilanteessa. Merkittävin ongelmanlähde on se, että pyöräilijät ja jalankulkijat tungetaan useimmiten samaan tilaan, mikä luo illuusion siitä, että pyöräilijät ja jalankulkijat olisivat väistämisvelvollisuuksiltaan ja oikeuksiltaan samassa asemassa - vaikka näin ei ole. Seuraavassa on väistämisvelvollisuuksien tulkintaa minun ymmärrykseni puitteissa (eli kyseessä ei välttämättä ole absoluuttinen totuus).

Periaatteessa pyöräilijöiden pitää väistää ajoneuvoja kaikissa muissa tilanteissa paitsi silloin kun autoilija on tulossa kolmion takaa tai autoilija on kääntymässä pyöräilijän eteen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kiertoliittymissä pyöräilijä saa mennä ennen autoilijaa.

Suojatiellä autoilija väistää aina ja kaikissa tapauksissa jalankulkijaa, mutta pyöräilijää on väistettävä vain edellä mainituissa tapauksissa. Lisäksi pitää muistaa, että pyöräilijästä tulee kuitenkin jalankulkija heti kun pyöräilijä siirtyy taluttamaan pyörää.

Pyöräilijät saavat ajaa jalkakäytävällä vain jos jalkakäytävä on erikseen merkitty yhdistetyksi jalankulku- ja pyörätieksi. Muissa tapauksissa pyöräilijän on käytettävä autotien oikeaa reunaa. Tampereen keskustassa olen huomannut, että tällaisia ansoja, joissa yhdistetty jalankulku- ja pyörätie vaihtuu täysin huomaamatta pelkäksi jalankulkuväyläksi, on useita. Lisäksi oman lusikkansa soppaan tuovat Tampereen Hämeenkadun vuodenajan mukaan vaihtuvat yhdistetyt jalankulku- ja pyörätiet. Hämeenkatu on ikävähkö erikoistapaus, jonka jalkakäytävillä pyörällä saa ajaa vain kesäaikaan.

Ja vaikka kaikki osapuolet olisivatkin tietoisia siitä kuka väistää ketä missäkin tilanteessa, niin ongelmia tuo  lisää se, että pyöräilijän on jalkakäytävällä ajaessaan käytettävä väylän oikeaa reunaa, mutta jalankulkijat saavat kulkea juuri sillä puolella tietä missä lystäävät. Erityisen surkuhupaisia tilanteita aiheuttaa ahtaalla jalkakäytävällä polkupyörän kellon soitto; parhaassa tapauksessa koko väylän leveydelle levittäyneet jalankulkijat kaikki pysähtyvät, katsovat taakseen ja väistävät jokainen eri suuntaan. Ongelma on siinä, että jalankulkijat eivät tiedä pitäisikö heidän tehdä oikeaa laitaa käyttävälle pyöräilijälle tilaa väylän oikeaan reunaan vai tehdä tilaa ohitusta varten vasemmalle - ja tuskin jalankulkijat edes itse ajattelevat tätä, vaan he väistävät useimmiten ilmeisesti vaistonvaraisesti. Itse olen yrittänyt ottaa tavaksi jalankulkijoita pyörän selässä kohdatessa takaapäin hidastaa vauhtia, soittaa kelloa ja antaa jalankulkijoiden väistää rauhassa, ajaa hitaasti ohi ja kiittää ohi mennessäni. Jostain kumman syystä Tampereella polkupyörän kellonsoitto jalankulkijoille on suoraan verrattavissa keskisormen nostoon. Yritän parhaani mukaan omalta osaltani jotain parannusta asiaan tehdä.

Hengissä kuitenkin selvisin pyörän selässä tänäänkin.

Huhtikuu

Huhtikuu meni ohi aivan huomaamatta. Pitää kai katsoa kamerasta mitä viime kuun aikana on tullut tehtyä.

Huhtikuu alkoi melkoisella lumimyräkällä Tampereen seudulla. Tampereen sisääntulo- ja ulosmenoväylät menivät kolareiden ja ulosajojen takia tukkoon kun lunta satoi maahan illan aikana masentavan paljon. Korkeimpiin kinoksiin kasautui helposti yli puoli metriä lunta.

VT 3 suljettu -ilmoitus Hervannan valtaväylän varrella.

Seuraavat (luurilla otetut) kuvat ovat jo huomattavasti aurinkoisempia ja keväisempiä. 15.4. kävin pyörällä Pyynikin näkötornilla syömässä munkin. Tieni Pyynikille kulki Vuoreksen kautta, mikä ei toki ole nopein reitti, mutta sitäkin kiinnostavampi. On hienoa nähdä miten kokonaan uusi kaupunginosa nousee käytännössä keskelle metsää.

Vuoreksen eteläosa Mäyränmäenkadulta

Asuntomessualueen taloja

Vuoreksen suunnittelussa on käytetty mahdollisuuksien mukaan nykyaikaisen yhteiskuntasuunnittelun uusia ideoita, joiden käytännön toteutumista on hieno seurata. Itseäni kiinnostavat eniten erilaiset liikenteelliset ratkaisut ja järjestelyt, joista on hieman hankala sanoa vielä mitään kun alue on yhtä suurta työmaata. Kiinnostavaa on myös nähdä miltä yllä olevan kuvan kyseenalaisesti väritetyt talot näyttävät lopullisessa maisemassaan.
Alla on pari kuvaa lähempää Tampereen keskustaa.

Hatanpään puisto ja Pyhäjärvi

Laukonsilta ja autonrenkaista tehty kumiankka

Seuraavat muistikuvat ovat wapun ajalta. Huomautettakoon että teekkareiden wappu kestää noin kaksi viikkoa ja vappu yhden päivän. Sunnuntaina 22.4. oli vuorossa wappupiknik koskipuistossa. Istuimme kosken rannalla aurinkoisessa säässä pari tuntia, minkä jälkeen siirryimme nauttimaan wappumunkkeja Pyynikin näkötornille. Eväskoriin oli pakattu Laitilan Skumppaa, viinirypäleitä, patonkia ja juustoa.

Wappupiknikin eväs on vakava asia

Taiteilija itse koirineen

Tie vei jälleen Pyynikin näkötornin munkkien luo

Wappupiknikillä minulla ei ollut haalareita päällä koska en kehdannut paikalle saapua väärää väriä tunnustaen. En ollut vielä tuolloin käynyt lunastamassa itselleni rakentajakillan tummansinisiä haalareita. Maanantaina poikkesin kiltahuoneella ja jämähaalareiden joukosta minulle löytyi XXL-kokoa olevat haalarit. Rakentajakillan fuksit saavat omat haalarinsa lukuvuoden alussa, minkä takia minulle ei sopivaa kokoa löytynyt. Koska XXL-koko on vähintään kahden X:n verran liian suuri minulle, päätin että paras ratkaisu on korvata joitain osia vanhoista mustista tietoteekkarikillan haalareista uusilla rakentajakillan tummansinisillä osilla. Haalarit saivat osittaisen uuden värityksen maanantain aikana eräässä etelähervantalaisessa orjatyöpajassa. Lisäksi vanhoista haalareista piti irrottaa noin 70 haalarimerkkiä siirrettäväksi uusiin kohtiin. Irroitetut haalarimerkit sain itse ommeltua takaisin noin parissa päivässä. Jonkinlainen lopputulos on nähtävillä alla olevassa kuvassa.

Lämmittelyä auringossa

Seuraavana sunnuntaina, 29.4. TTY:n etunurmikolla järjestettiin megalomaaninen ulkoilmakonsertti, joka oli osa Tampereen teekkarien järjestämää Rakkauden Wappuradion ohjelmistoa. Päivä oli mukava ja aurinkoinen ja etunurmikolla kelpasi paistatella päivää. Sunnuntai oli otollinen päivä myös munkkien paistoon. Siitä huolimatta että munkkien ympärillä keittiössä pyöri 3-4 kokkia, ei lopputulos ollut yhtään niin huono kuin mitä vanha sananlasku kertoo sopan laadun ja kokkien suhteesta.

1.5. wappu lähestyi loppuaan huipentuen fuksikulkueeseen ja teekkarikasteeseen, joka Näsijärven vedenpinnan korkeuden takia järjestettiin poikkeuksellisesti Ratinan suvannossa.
Fuksit saapuvat kasteeseen kulkueessa, jonka marssijärjestys määräytyy fuksijäynän onnistumisen perusteella. Tänä vuonna voiton vei teollisuustalouden kilta Indecs, toiseksi sijoittui materiaali-insinöörikilta MIK ja kolmanneksi arkkitehtikilta. Rakentajakilta sijoittui tällä kertaa viimeiseksi. Fuksikulkueissa näkyvin osa on kunkin killan fuksien rakentama härweli, joka yleensä on jonkinlainen ajankohtainen asia esineen muodossa. Alla kuvissa on omasta mielestäni parhaimmat härwelit esiintymisjärjestyksessä.

Arkkitehtikillan Tampere-rintaliivit

Arkkitehtikillan härwelin ideana oli ilmeisesti jonkinlainen miesten ja naisten välinen tasavertaisuus, sillä vuoden alussa julkaistiin Tampere-kalsarit, joten arkkitehtikilta värkesi härwelinsä Tampere-rintaliivien muotoon.

Tietojohtajakilta M@nager, Arajärvi ja rinnat

Vuoden alussa Pentti Arajärven katse oli väärässä paikassa väärään aikaan tanskan prinsessan syntymäpäiväjuhlissa. M@nagerin härveli liittyi tähän tapaukseen.

Teknis-luonnontieteellinen kilta ja laama

Hiukkasen, eli teknis-luonnontieteellisen killan laamalle ei taida olla mitään ajankohtaista selitystä, mutta kyseinen elukka oli melko hupaisa joka tapauksessa.

Tietoteekkarikilta ja VR:n lippuautomaatti

Tietoteekkarikilta oli huomannut että VR:n uudistunut lipunmyyntijärjestelmä ei ole käyttäjän kannalta paras mahdollinen. Killan fuksit toivat asian esille rakentamalla kopion VR:n lipunmyyntiautomaatista. Kuvissa ei näy härwelin takapuolella ollutta osuvaa "Yhdellä matkalla jo 150 vuotta" -slogania.

Kasteen siirto Koskipuiston rannalta aiheutti ongelmia lähinnä yleisölle, jolle ei ollut totuttuun tapaan tilaa piknikille yhtä runsaasti kuin Koskipuistossa ja Vanhan kirjastotalon puistossa. Piknik-paikkoja oli tarjolla parilla pienellä ja melko kaltevalla nurmialueella suvannon itäpuolella sekä pohjoisreunan laitureilla. Seisomapaikkoja oli sitä vastoin tarjolla monipuolisesti Laukonsillalla, Laukontorilla ja Vuolteensillalla.

Teekkarikaste 2012

Yllä olevista kuvista ja tunnelmista huolimatta olen myös opinnoissa edennyt parin kurssin verran. Liikennejärjestelmän analyysi -kurssista tipahti ryhmätyönä tehdyn esseen palautuksen jälkeen neljä opintopistettä arvosanalla 4. Insinöörigeologian tentti meni läpi arvosanalla 2, ja kurssisuorituksesta puuttuu enää pienimuotoisen harjoitustyön palautus. Talonrakentamisen tuotantotekniikan kurssisuorituksesta sain myös neljä opintopistettä arvosanalla 3.

Aiemmin tällä viikolla olin teknisen piirustuksen kurssin näyttökokeessa, joka oli työläs mutta haasteeton. Kyseisestä kurssista on jäljellä vielä kuun lopussa palautettava harjoitustyö sekä teknisen piirustuksen teoriaa käsittelevä tentti.

Lisäksi jäljellä on rakennustekniikan opiskelijoiden yhdyskuntasuunnittelun perusteiden kurssi, joka edellyttää luennoilla istumista ja esseen kirjoittamista. Maamekaniikan kurssista puuttuu vielä tenttisuoritus.

Tänään alkoi pyöräilyviikko, jota vietetään Suomessa jo 22:n kerran. Viikon aikana järjestetään erilaisia pyöräilyaiheisia tapahtumia eri puolella Suomea. Mainiona menovinkkinä mainittakoon Tampereella sunnuntaina 6.5. järjestettävä valokuvasuunnistus, johon osallistumalla voi voittaa vaikka uuden pyörän.

Vattenfall ja intiimit hetket välimerkkien kanssa

Minulle tuli sähköpostiin syystä tai toisesta Vattenfallin mainosposti. Kyseisessä postissa kehoitettiin osallistumaan kilpailuun, josta voi voittaa vuoden sähköt itselle ja kaverille. Asun TOAS:in asunnossa, jonka sähkö kuuluu vuokrasopimukseen, mutta ajattelin joka tapauksessa arpaonneani koittaa.

Kyseiseen arvontaan osallistutaan valitsemalla mieluisin sähkönhankintamuoto neljästä vaihtoehdosta ja kirjoittamalla omat yhteystiedot. Heti sen jälkeen kun olin lähettänyt osallistumislomakkeen, sähköpostilaatikkooni saapui toinen viesti, jossa kerrottiin, että olin tehnyt hyvän valinnan, ja samalla minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä sähkösopimus, jolla saan 100-prosenttisesti valitsemallani energiantuotantomuodolla tuotettua sähköä.

Mitä tämä en minä edes. Sanasta sanaan mainosviestissä luki:

Täysydin on kiinteähintainen sähkösopimus, jossa sähkö on tuotettu 100 % ydinvoimalla. Vaihda sähkösopimuksesi ydinvoimaisen tehokkaaksi!

 Asia ei edes jäänyt tähän. Menin tutkimaan Vattenfallin sivuja tarkemmin, ja siellä muun muassa sähkösopimuksia vertailevalla sivulla asiat on esitetty samalla tavalla. 100 % vesivoimaa, 100 % tuulivoimaa ja 100 % ydinvoimaa. En ole tarkemmin perehtynyt siihen, mitä harhaanjohtavalla markkinoinnilla tarkoitetaan, mutta voisin veikata että tässä on kyse juuri siitä.

Sähköyhtiöt eivät pysty jakamaan asiakkailleen sähköä suoraan jostain tietystä tuotantolaitoksesta tai tuotantolaitostyypistä tiettyjen asiakkaitensa talouksiin. Eri voimalaitokset tuottavat yhtä ja samaa sähköä valtakunnan verkkoon, josta se edelleen jaetaan asiakkaille. Totuudenmukaisempaa lienee se, että jokainen talous suomessa saa yhtä paljon eri sähköntuotantomuodoilla tuotettua sähköä. Vuonna 2010 suomessa energiankulutus jakaantui (tilastokeskuksen mukaan) suhteessa tuotantomuotoihin alla olevan taulukon mukaisesti. Toisin sanottuna samassa suhteessa sai jokainen sähköverkkoon kuuluva sähkölaitoksen asiakas sähköä eri lähteistä.

Öljy

24,13 %

Puupolttoaineet

21,84 %

Ydinenergia

16,31 %

Hiili

12,88 %

Maakaasu

10,16 %

Turve

6,46 %

Vesivoima

3,13 %

Tuontisähkö

2,58 %

Tuulivoima

0,07 %

Tuotantomuotojen %-osuudet

Ainoa tapa miten Vattenfall pystyy toimittamaan asiakkaalle jollain tuotantomuodolla 100 %:sti tuotettua sähköä, on rakentaa asiakkaan pihalle tuulimylly tai ydinvoimala ja vetää sieltä sähkökaapeli asiakkaan huusholliin.

Tietty Vattenfall on voinut jotain mullistavia sähkönjakoviritelmiä kehittää, mutta toistaiseksi uskon siihen käsitykseen sähköstä joka minulle on peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa hahmottunut. Video liittyy:

Metrotunnelista Ikean leikkuulautaan

Perjantaina olin TTY:n kahden ammattiainekerhon, Seulan ja Liittymän järjestämällä pääkaupunkiseudun ekskursiolla, jonka kohteina olivat RIL:in konttori, Finlandia-talon alle rakennettava pysäköinti- ja huoltoluolasto (Töölönlahden pysäköintilaitos eli tuleva P-Finlandia), Kalasataman keskuksen työmaa ja Länsimetron työmaa Otaniemessä. Ekskursio päättyi saunailtaan Rambollin konttorilla Leppävaarassa. Työmaakohteet olivat toisistaan poikkeavia ja jokainen omalla tavallaan erikoinen ja kiinnostava. Erityisesti Kalasatamaan suunnitellut monimutkaiset sillanrakennus- ja maansiirto-operaatiot tekivät vaikutuksen.

Otaniemen metroaseman tunnelityömaalla

Lauantaina kun vielä yritin selviytyä Rambollin tarjoiluista, oli vuorossa illanviettoa kynttilänvalossa juustojen ja viinien kera Earth Hour -tapahtuman merkeissä. Earth Hour on toki hyvä tapa herättää keskustelua ja kiinnittää ihmisten huomio energiankulutukseen, mutta pitää muistaa, että maailma ei pelastu sammuttamalla pari sähkölaitetta tunniksi kerran vuodessa; sähkönkulutuksen vähentäminen pitää ottaa tavaksi. Lisäksi pitää muistaa, että Suomessa tällä hetkellä (tilastokeskuksen mukaan) yhteiskunnalle välttämätön teollisuus kuluttaa sähköstä lähes 55 %, kun koti- ja maataloudet kuluttavat 25 % ja julkinen sektori 20 %.

Earth Hour -juustot tarjoiltiin Ikean puiselta leikkuulaudalta, joka oli löytänyt paikkansa illan emännän pienen yksiön lieden päälle. Inspiroiduin kyseisestä näppärästä tilansäästöideasta sen verran paljon, että aprillipäivä-palmusunnuntain kunniaksi hyppäsin pyörän selkään ja kävin hankkimassa vastaavan leikkuulaudan myös omaan pieneen yksiööni, jonka keittiöstä on jatkuvasti tila lopussa. Tämä sunnuntainen tempaus toi myös esille sen, miten huonossa tilassa jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapito on keväisin. Joko kaikki jalankulku- ja pyörätiet ovat paksun hiekoitussorakerroksen peitossa tai sitten niillä on epämääräistä sohjoa ja polannetta, samalla kun autoille on tarjolla vieressä sileä ja kuin puhtaaksi nuoltu asfaltti. Tilanne kuitenkin hieman muuttui maanantaiksi, kuten alla olevasta mukavan keväisestä kuvasta voi todeta.

Kevät peruttu (2.4.2012)

Ikeaan liittyen mieleen muistuu eräs aiemmin kohdalleni osunut Ikea-kokemus, kun edelläni Ikean kassojen luona oli perheensä kanssa liikkeellä oleva keski-ikäinen mies, joka ääneen valitteli Ikean pikakassoja ja sitä, miten kaikkea asiakaspalvelua ollaan ajamassa alas. Lienee pieni ihme, että kyseinen perheen pää ei samaan hengenvetoon valittanut siitä miten Ikean tuotteet eivät kestä käyttöä ja miten niiden kokoaminen on hankalaa ja muutenkin kamalaa.

Onneksi näihin kaikkiin on olemassa yllättävän helppo ratkaisu: ei pidä asioida Ikeassa eikä pidä ostaa Ikean tuotteita jos yrityksen tuotteet tai konseptit eivät miellytä! Joskus vähän mietityttää mitä ihmisten päässä oikein liikkuu.

Selvästi köyh... pienituloisena opiskelijana minulla itselläni ei kuitenkaan ole ollut Ikeasta tai Ikean tuotteista mitään valittamista!

Pyöräilystä

Eri liikenneaiheisilla kursseilla annetaan valtavasti painoarvoa jalankululle ja pyöräilylle, ja perusteluita jalankulun ja pyöräilyn edistämiseksi ja suosimiseksi (kaupunkien keskustoissa ja taajamissa) on annettu erittäin paljon: ihmisten terveys kohenee, kaupunki-ilma puhdistuu, kaduilla säästyy tilaa, ulkona oleskelu tulee miellyttävämmäksi ja niin edelleen.

Suurimpana ongelmana tällä hetkellä pyöräilyn suosion kasvattamisessa on pyöräilyverkoston huono laatu. Pyöräverkko on rikkonainen ja pääasiassa pyöräilijät joutuvat navigoimaan jalankulkijoiden seassa yhdistetyillä jalankulku- ja pyöräteillä. Huonon pyöräilyinfrastruktuurin lisäksi huono pyöräteiden kunnossapito ja autoilijoiden (ja pyöräilijöiden) piittaamattomuus liikennesäännöistä tekevät Suomesta Euroopan tasolla yhden surkeimmista ja vaarallisimmista maista pyöräillä, erityisesti keväisin. Näistä asioista pystyisi jauhamaan todella pitkään, mutta se ei ole nyt tämän postauksen tarkoitus.

Edellä mainituista tekijöistä huolimatta tykkään silti liikkua pyörällä; ympärillä olevaa maisemaa pystyy aistimaan kaikilla aisteilla, pyörällä voi liikkua melko vapaasti ja sen kanssa pääsee melkein joka paikkaan. Jos vaikka kesällä haluan päästä Hervannasta Tampereen keskustaan niin se onnistuu pyörän kanssa helposti reilussa puolessa tunnissa, ja Ikean lihapullalautasen ääreen pääsee Hervannasta munamankelilla vartissa kun paikallisliikenteen busseilla matkaan menee lähes tunti.

Minulla on harvoin tarvetta kuljettaa mitään keskustaan tai sieltä takaisin niin että pyörän kuljetuskapasiteetti ei siihen riittäisi. Joskus on tosin tullut mieleen, että olisi kivaa mennä Sampan kanssa keskustaan, mutta koiraparka on liian iso mahtuakseen mihinkään pyöränkoriin. Aamulla aikani asiaa päässäni pyöriteltyäni tajusin rahtipyörien olemassaolon, ja pienen etsiskelyn jälkeen vastaan tuli Tanskalainen Bullitt -mallisto. Pyöräkuume nousi välittömästi - enää tarvitsisi keksiä mistä raapisi kasaan noin 2 000 euroa. Lahjoituksia otetaan vastaan.

Ympäristötekniikan perusteiden tenttitulokset tulivat tänään; kurssista napsahti tilille kolme opintopistettä lisää arvosanalla 4 (asteikolla 0-5, siis).

Basistivitsi nro 12
- Kuinka monta basistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu energiansäästölamppu?
- Ei yhtään, joku muu ehtii vaihtaa lampun ennen kuin basisti huomaa sen palaneen.

Kolmipäiväinen opiskeluviikko

Taiteilija itse

Lukukauden viimeinen eli neljäs periodi alkoi. Toistaiseksi luentoja ja harjoituksia on tiedossa vain tiistaista torstaihin, joten näennäistä vapaa-aikaa on ehkä hieman liikaakin. Periodiin sisältyy lisäksi omalla ajalla tehtävät insinöörigeologian oppimistehtävät, liikennejärjestelmien analyysin esseen kolmasosa, CAD-kurssin piirustukset ja maamekaniikan laskuharjoitukset (jotka yksinkertaisuudessaan onnistuvat olemaan yllättävän hankalia).

Periodissa alkaa uutena kurssina arkkitehtuurin laitoksen järjestämä yhdyskuntasuunnittelun perusteet, jonka sisältö on vielä hieman hämärän peitossa. Infrarakentamisen ammattiainekerhon Seulan vuosikokouksessa tosin kuulin, että kurssi ei vaikeusasteeltaan kovin hankala ole.

Viime perjantaina Laura haki Sampan hoiviinsa trimmiä ja näyttelyitä varten. Alustavien tietojen mukaan Samppa on osallistumassa 15.4. järjestettävään Vaasan näyttelyyn, ja lisäksi suunnitelmissa on toukokuun puolivälissä järjestettävä Tampereen näyttely.

Basistivitsi nro 11

Bändin keikka oli ohi ja bändi teki lähtöä keikkapaikalta. Roudari ei ollut keikkabussin vilkkujen toimivuudesta aivan varma, joten tämä pyysi basistia tarkistamaan ne.
Basisti meni bussin ulkopuolelle ja totesi: "Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi..."